KEHUVA-hankkeessa yhdistellään kokeillen erilaisia ruokaan, syömiseen, kehonkuvaan ja itsearvostukseen kohdistuvia työtapoja ja menetelmiä (ks. kuva alla). Keskeistä kaikessa tekemisessä on nähdyksi ja hyväksytyksi tulemisen kokemus sellaisena kuin on.
KEHUVA-hankkeessa keskeisiä käsitteitä ovat itsearvostus ja itsemyötätunto, ruokasuhde, myönteinen kehonkuva, ravitsemusymmärrys ja keholähtöinen syöminen.
Hankkeessa hyödynnetään myös Terveyttä kaiken kokoisena-lähestymistapaa (Health At Every Size, HAES), joka tarjoaa uudenlaisen näkökulman terveyden edistämiseen ja lihavuuteen liittyvien, erityisesti psyykkisten ongelmien vähentämiseen ja ennaltaehkäisyyn (Tylka et al. 2014). Malli keskittyy tunne-elämän tasapainoisuuteen ja fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin motivoimalla henkilöä edistämään hyvinvointiaan itsensä hyväksymisen kautta, erityisesti kehotyytyväisyyttä vahvistaen.
Aiemmissa tutkimuksissa HAES:iin perustuva lähestymistapa on parantanut itsetuntoa ja edistänyt myönteisen kehonkuvan kehittymistä (Smolak & Levine 2001, Bacon & Aphramor 2011). Muutosten on todettu olevan pysyvämpiä kuin perinteisessä painon laskua korostavassa ohjauksessa. Ravitsemustottumusten osalta HAES korostaa positiivista asennetta syömiseen, ruokavalion monipuolisuutta, kehon tarpeista lähtevää syömistä sekä säännöllistä ateriarytmiä. Nämä yhdessä muodostavat syömisen taidon (Satter 2007). Syömisen taito (engl. Eating competence) on ruokailuun sekä syömiseen liittyvä yhdysvaltalaisen tutkijan Ellyn Satterin kehittämä käsite (Stotts ja Lohse 2007).
Hankkeen toimintaperiaatteet ja tavoitteet voidaan kiteyttää seuraaviin ajatuksiin
- Kehonkuvan keskeinen merkitys. Kehonkuva on keskeinen tekijä hyvinvoinnin rakentumisessa.
- Kohtaamisen tapa. Hankkeen lähtökohtana on oman ja toisten kehon ja ruokasuhteen lempeä ja arvostava kohtaaminen. Kenenkään ihmisarvo ei perustu kehon ominaisuuksiin tai syömisen tapaan.
- Tutkimusretki syömisen psykofyysissosiaaliseen maailmaan.Hankkeessa yhdistellään kokeillen erilaisia ruokaan, syömiseen ja kehonkuvaan kohdistuvia menetelmiä. Niiden avulla pyrimme vahvistamaan itsearvostusta, myönteistä kehonkuvaa, syömisen taitoa ja ruokatoimijuutta (ruuan valintaan? ja valmistamiseen liittyvää pystyvyyden kokemusta ja myönteistä asennetta). Nämä luovat tukevan pohjan hyvinvointia kokonaisvaltaisesti edistäville ruokailutottumuksille ja syömiskäyttäytymiselle.
- Dialogit ja hybridit.Hanke perustuu dialogille eri alojen ammattilaisten välillä. Tämä mahdollistaa uudet avaukset (”hybridit”) ruoka- ja ravitsemuskasvatuksessa ja selkeyttää ruoka – ja ravitsemuskasvatuksen merkitystä esim. sosiaalityössä.
- Konkreettiset työkalut ja toimintamallit.Tavoitteena on luoda innostavia ja toimivia toimintamalleja ja työkaluja nuorten parissa työskenteleville ammattilaisille.
Kirjallisuus
Bacon, L. and Aphramor, L. (2011) Weight Science: Evaluating the Evidence for a Paradigm Shift. Nutrition Journal, 10, 2891-2903.
http://dx.doi.org/10.1186/1475-2891-10-9
Satter E. (2007) Eating Competence: Definition and Evidence for the Satter Eating Competence Model. J Nutr Educ Behav 2007;39:142–153
Smolak, L., & Levine, M. (2001). Body image in children. In J. K. Thompson & L. Smolak (Eds.), Body image,eating disorders, and obesity in youth: Assessment, prevention, and treatment (pp. 41–66). Washington, DC: American Psychological Association.
Stotts J. L, Lohse B. (2007) Eating competence level of low-income adults advocates for attention to intervention development. .J Nutr Educ Behav. 2007;39:S39.
Tylka T. L et al. (2014) The weight- inclusive versus weight-normative approach to health: evaluating the evidence for prioritizing well-being over weight loss. J Obes2014; 2014: 983495.
kehuva.wordpress.com 